keskiviikko, 13. joulukuu 2006

1: VI

Herään seuraavan kerran puheeseen. Olen nuoren ranskalais-englantilaisen miehen asunnossa, hän puhuu puhelimessa englantia, mutta minulle ranskaa. Hän löysi minut talonsa edestä kohmeessa pyörtyneenä, ja toi sisälle.
Heräsin hänen sohvaltaan viltin alta. Päässäni pyörii, mutta se helpottaa, kun mies tarjoaa minulle tuoretta kahvia ja tupakkaa.
Mies juo itse teetä.
Onko mitään nmeroa mihin voin soittaa? hän kysyy. Sukulaista tai ystävää?
Mietin onko. Eihän minulla ole Pariisissa ketään.
Pudistan päätäni surullisena, kun kyynel karkaa silmäkulmastani.
Eikö ketään? hän kysyy.
Alan itkeä.
Hän kumartuu ensin lähemmäs, mutta sitten nousee ja istuu vierelleni sohvalle. Hän tarjoaa minulle nenäliinan. Yritän terästäytyä, mutta itkuni vain jatkuu kun yön tapahtumat virtaavat mieleeni. Mies asettaa varovasti kätensä lepäämään polvelleeni, rauhoittaakseen minua. Säpsähdän, ja hän ottaa sen pois.
Ymmärrän, hän sanoo hiljaa. Kun eilen löysin sinut taisit juuri olla... hän aloittaa, mutta haluaa säästää minut jatkolta.
Haluaisitko sinä peseytyä? Voin laittaa sinulle lämpimän kylvyn, niin että pääset peseytymään rauhassa. Ja lämpimään.
Nyökkään hiljaa.
Haluatko vaahtoa?
Nyökkään.

Hän jätti minut kylpemään itsekseni lämpimään vaahtoon. Tuntuu ihanalta saada huuhdella liat pois. Kun nousen kylvystä ja kuivaan itseni, tunnen oloni yhä likaiseksi, vaikka olen lillunut kylvyssä niin kauan että olen rusinan näköinen. Puen vaatteeni päälle, ja yritän etsiä hänet.
Löydän hänet alakerrasta, sohvalta.
Miten voit? hän kysyy.
Kiedon käteni ympärilleni. En niin kovin hyvinkään, vastaan.
Onko sinun nälkä?
Miksi ihmeessä sinä pidät minusta näin huolta? Annat ruokaa, juomaa, kylvyn ja varmaan sängynkin. Vai haluatko sinäkin vain käyttää minua?
Hän katsoo minua ihmeissään. Minua pelottaa että hän haluaa tehdä minulle samoin kuin Mark. Ensin pitää hyvänä ja sitten hyväksikäyttää.
En. hän vastaa.
Vai olenko minä niin säälittävä että hyysäät minua? Väitätkö että teet tämän pelkää hyvyyttäsi?
Haluan auttaa sinua, hän sanoo hiljaa. Kun löysin sinut jalkakäytävältä näytit niin väärinkäytetyltä ja viattomalta. En halua että sinulle tapahtuu enää mitään pahaa.
Se ei ollut ensimmäinen kerta, sanon.

tiistai, 12. joulukuu 2006

1: V

Coeur Brisé soitti hyvin, ja minä itkin koko konsertin ajan. Minusta tuntui kuin Marcel Marceau olisi laulanut vain minulle, yksin minulle. Ja minä itkin. Encorejen jälkeen törmään Trestiin, joka sanoi etsineensä minua. Hän kysyy haluanko tulla hänen kanssaan backstagelle. Tottakai halusin.
Marcel Marceau istui sääret ristissä sohvalla, poltellen elegantisti tupakkaa. Hän istui hiljaa, välillä nyökäten kun kymmenet ihmiset tulivat onnittelemaan häntä onnistuneesta keikasta. Minä otin vastaan kaikki ne juomat ja pillerit, mitä minulle tarjottiin, juttelin Francoisin, Coeur Brisén kitaristin kanssa, ja hän sipaisi minua poskelle. Muhinoimme hetken nurkassa, kunnes hän lähti jonnekin.
Kun korjasin sotkeentunutta huulipunaani, huomasin Marcel Marceaun katselevan minua. Vastasin tuijotukseen, ja kun hän käänsi päänsä pois hänen silmänsä välähtivät. Sitten hänen huulensa kiertyivät taas suloisesti tupakan ympärille, ja puhalsivat savun ulos ranskalaiseen tyyliin.
Kaikki on niin absurdia. Vasta neljännen savukkeen jälkeen hän avaa suunsa, kun haastattelija tulee paikalle. Hän puhuu taiteesta. Hänen äänensä on kaunis. Haluaisin aina kuulla sen, vaikka hän lukisi kauppalappua. Katselen hänen suutaan, kauniita huulia jotka muodostavat sanoja, kirkkaita hampaita jotka pilkottavat välillä ruusunpunaisten huulien välistä. En kuule ollenkaan mitä hän puhuu.
Tresti tulee ja nykäisee minua takin liepeestä. Hän pyytää mukaansa jatkoille, joitan bändin tyyppejä tulisi kuulemma mukaan. Lähden, katsellen yhä Marcel Marceauta. Kaikki on niin absurdia.

Koko illan ajan tanssin, join juomia joita muut tarjosivat, juomia joita varastin baaritiskiltä, söin kaikki pillerit joita minulle tarjottiin, etikettisääntöjen mukaisesti. Tanssilattialla Francois painautui minuun kiinni ja nuolaisi kaulaani. Minäkin painauduin häneen kiinni, ja tanssimme pari kappaletta. sitten hän vei minut nurkan taa, ja otin häneltä lopulta suihin.
Valomerkin jälkeen kolmelta yöllä poistumme klubilta, ja minä ja Tresti eroamme. Francois ja Julien Alexander lähtevät taksilla, ja lähdin kulkemaan yksin asuntoni suuntaan. Kadut ovat kohtalaisen tyhjät, mutta silti kuulen huutoja ja melua, kaukaista bassonjyskettä.
Valot paistavat tänä yönä kirkkaammin silmissäni kuin aiemmin. Näin hieman sumeasti, mutta oloni oli hyvä, olin onnellinen ja hymyilin, euforia velloi päässäni.
Jäykistyin, kun isot kämmenet tarrasivat lationi takaapäin kovaan otteesen.
Mitäs sinun kaltaisesi pikku-tyttönen tekee ulkona vielä tähän aikaan illasta? kysyi matala ääni takaani.
Taidat olla sellainen tuhma pikku-tyttönen, ääni jatkoi ja toinen käsi liukui takamukselleni. Sinulla on tuhman pikku-tyttösen perse. Tuhmilla pikku tytöillä on tiukka perse, joka tarvitsee opetuksen. Yritin päästä miehen lujasta otteesta, mutta hän painoi minut seinää vasten ja avasi vyötäni niin että sai vedettyä housuni alas paljastaen takamukseni. Hän läimäytti sitä kerran, ja työntyi sisääni. Kiljuin kivusta, kiljuin apua.
Älä huuda, ei kukaan sinua kuule, mies sanoi murahdustensa ja voihkinnan keskeltä naidessaan minua takaa. Itkin, niiskutin ja tyydyin kohtalooni. Mies puhutteli minua pikku-tyttöseksi, ja sanoi, että olisi mielummin nainut minua tiukkaan ja tuhmaan vittuuni kuin perseeseen, mutta ei halua saattaa minua raskaaksi.
Miehen kädet kourivat pientä kehoani, ja pakokauhu valtasi minut, kun ne saavuttivat etumukseni. Käsi pyrki haarojeni väliin, mutta pysähtyi äkisti.
Vai että oletkin sellainen pikku-tyttönen, hän sanoi. No, ei se mitään, hän jatkoi ja runkkasi minua, vaikka anelin häntä lopettamaan. Korkeintaan minuutin päästä hän laukesi ja lähti, jättäen minut kujalle.
Itkin, mutta lähdin silti nopeasti liikkeelle. Halusin päästä pois, sisälle, turvaan. Juoksin kadulla horjuen korkokengät jalassani, pyrkien koko ajan pakkomielteisesti eteenpäin, mutta vatsassani velloi, ja päässäni vippasi. Näköni sumeni, ja kirkastui, päässäni musteni välillä, ja henkeäni ahdisti. Takamukseeni sattui, ja sisäreisiäni pitkin valui vieraan miehen spermaa. Vatsaani kouristi, ja taituin eteenpäin. Tunsin jo oksennuksen pyrkivän ylös, mutta se ei tullutkaan. Horjahdin ja kaaduin maahan rähmälleni. Jalkoihini sattui. Itkin toivottomasti.
Päässäni sumeni.

maanantai, 11. joulukuu 2006

2: VII

Tänään hän löi minua viimeisen kerran. Tänään hän satutti minua viimeisen kerran. Klubilla, vessassa, hän paiskasi minut lattialle heti päästyämme ovasta sisään, hän puristaa minua kaulasta niin että avaan suuni haukkoakseni henkeä, ja tunkee kovana seisovat kalusa suuhuni. Hän raiskaa suutani kovaan ääneen keskellä vessan lattiaa, samalla kuin minä itken. Hän lyö minua ja käskee olla hiljaa ja itkemättä.
Kun vessaan tulee muita minut valtaa pakokauhu. Vieraan miehet tuijottavat meitä, ensin hämissään, sitten he alkavat availla vöitään. Mark kutsuu heidät mukaan käyttämään minua. Kiljun kun eräs miehistä työntyy takaa sisääni,samalla kuin Mark ei hellitä. Vieras mies läimäisee minua alavatsalle, puristaa minua, raapii ihoani, ja minuun sattuu niin, sattuu.
Mark laukeaa suuhuni, ja osa mällistä lentää kasvoilleni. Itken, ja Mark läimäyttää minua avokämmenellä kasvoille. Hiljaa, hän huutaa raa'asti. Toinen mies puristaa minua väkivaltaisesti lanteilta ja laukeaa sisälleni. Kaikki lähtevät vessasta, jättäen minut makaamaan nitistettynä ja nöyryytettynä lattialle, likaisena ja satutettuna, ja Markin nojaamaan pesualtaaseen katsellen minua.
Olet loistava lelu, Mark sanoo minulle, enkä tiedä pitäisikö minun pitää sitä kehuna vai loukkauksena.
Muista, kipu on luonnollinen osa rakkautta, hän sanoo ja sytyttää tupakan.
Teen epätoivoisen yrityksen noustakseni lattialta. Joka paikkaan sattuu ja huomaan jo tulevia mustelmia niissä kohdissa kehoani, joissa ei jo ole niitä. Katson Markia. Ja hän minua.

Mark jätti minut sateeseen seisomaan yksin, meikkini valui ja värjäsi poskipääni. Hiukseni liimautuivat minuun kiinni, liukuen takkini sisään niskaani. Haluan takaisin Pariisiin. Minun oli niin kylmä.

sunnuntai, 10. joulukuu 2006

2: VI

Kipu on luonnollinen osa rakkautta Mark on sanonut minulle monta kertaa.
Hän sanoo sen nytkin kun hän lyö minua. Hän luo minua takamukselle, kiihotaakseen minua. Mutta minä en enää kiihotu. Minä pelkään. Mark hyväilee minua, pientä minua, sitten lyö raipalla. Takamukseni punoittaa montista iskuista. Tämä on osa arkipäiväämme. Ei enää tunteita. Herään siihen että olet päälläni kalu ojossa, ja nukahdan kipuun kun Mark nai minua takamukseen. Olen likainen, viilloilla ja mustelmilla Markin käytön jäljiltä. Makaan väsyneenä sängyllä kun Mark läiskitii minua. Vuodan verta, olen tahrainen, mutta jokin saa minut pysymään paikallani.
Tiedän että hän hyväksikäytää minua. Hän ei enää suutele minua samalla tavalla kuin ennen. Huulet eivät ole enää pehmeät vaan kovat ja ahnaat. Huulissa ei ole enää syvyyttä, vaan ne ovat kylmät ja kieli jäykkä. Kädet ovat kovakouraiset ja julmat, eikä äänei ole enää myötätuntoinen. En saa enää tuntea, vaan minun pitää suorittaa.
Vaikka hän huutaa ja lyö minua niin että pelkään, silti tarvitsen häntä. Tarvitsen häntä, jotain hänen kosketuksessaan kun hän tukistaa minua ja tunkee kaluaan suuhuni kovakouraisesti. Hän opetti minut tuntemaan, olenko hänelle velkaa?

Kipu on luonnollinen osa rakkautta.
Mutta rakastanko minä?

lauantai, 9. joulukuu 2006

2.V

Sanoit että sinulla on minulle yllätys. Mietin kauan mikä.
Kunnes kerran illalla ovikellosi soi, ja menit avaamaan. Mukanasi olohuoneeseen tuli isokokoinen, lihaksikas tumma mies. Hän istui sohvalle.
Tässä on Hud, Mark sanoi.
Nyökkäsin, ja laitoin radion pienemmälle. Katselin pitkään Hudia, hänen lihaksikkaita käsivarsiaan, tummaa kehoaan. Mietin, miltä tuntuisi olla noiden käsien lujassa halauksessa.
Mark tuli vereeni lattialle istumaan. Hän silitti poskeani ja kuiskasi minulle. Osaatko yhtään arvata, minkä kokoinen kalu Hudilla on?
Katsoin Markia, Hudia, ja taas Markia. Mielessäni vilisti tuhmia ajatuksia.
Haluatko katsoa? Mark kuiskasi korvaani. Katso vain.
Konttasin Hudin eteen, ja katsoin häntä silmiin. Nostin hieman kättäni, aikeissa koskettaa häntä. Hyväilin hänen etumustaan, tunnustelin läpi. Iso.
Hud avasi housujensa vetoketjun ja otti kalunsa esiin. Tunsin käden pakarallani. Markin lämpimän käden. Hud veti pari vetoa kalunsa vartta pitkin, kuin rohkaistakseen minua, kunnes kiersin kämmeneni sen ympärille. Se oli paksu. Käteni ei edes ylettänyt sen ympäri juuressa.
Haluaisitko sitä, Mark kysyi minulta, ja hänen kätensä hieroi jalkoväliäni vaativasti.
Nyökkään huokaillen. Tarjoan takamustani Markille, tunteakseni hänen voimakkaan kätensä paremmin haaroissani. Puristan jalkani yhteen niin että se liimautuu kiinni minuun, ja henkitykseni horjuu.
Haluaisitko sitä nukke? Hud kysyy ja Mark kouraisee minua lujaa.
Nyökkään. Käteni puristaa hänen kaluaan juuresta, ja en voi muuta kuin ihailla sitä. Se on kuin veistos, jyhkeä pitkä möhkäle, jossa on silti jotain jaloutta. Kuvittelen sen runnomaan minua armotta, alkukantaisesti, kovasti, repimään minut äärimmilleen.
Mark avaa housuni, ja laskee ne jalastani, lantioni keinuu nautinnosta, kun kangas hyväilee herkkää ihoani. Mark sivelee pakaroitani. Avaan haarovälini, ja anelen kehollani Markia hyväilemään minua.
Liiktan kättäni Hudin kovalla falloksella, katsoen sen pään punoitusta, kiimatipan valumista kädelleni. En voi vastustaa; maistan sitä. Väkevä, maskuliininen maku kieleni kärjellä. Nuolaisen kullia kieleni kärjellä, maistan sen suussani.
Haluatko? Mark kysyy ja kouraisee minua. Vaikeroin ja kehoni värisee.
Haluan, voihkin, ja puristan kalua.
Haluatko lisää tuota ihanuutta? Mark kysyy.
Haluan.
Haluatko olla pikku tuhmeliini ja lutkuttaa kalua kuin pikku tuhmeliinien pitää?
Haluan, haluan, voihkin kun Mark kourii minua. Runkkaan Hudia, joka pitää hiuksistani kiinni.
Hyvä. Mark nousee ylös ja menee makuuhuoneeseen, jättäen minut ja Hudin kahden. Hud käskee minun nuolla itseään, ja minä nuolen. Luolen ja imen hänen kaluaan. Hud ottaa paremman otteen hiuksistani ja tunkee itsensä syvälle suuhuni, niin että sattuu ja tunnen tukehtuvani. Kyyneleet karkaavat silmistäni mutta nautinto ja tunne on älytön. Hud työntelee itseään suuhuni, raiskaa suutani, ja olen uskomattoman kiihottunut.
Pian Hud kumoaa minut lattialle selälleni, ja tulee hajareisin päälleni. Hän tunkee kalunsa suuhuni ja alkaa naida minua. Olen täysin hänen armoillaan. Hän on minua kaksi kertaa isompi ja voimakkaampi, eikä minulla ole mitään mahdollisuuksia panna vastaan. Vaikka en haluaisikaan. Maista voimakkaan ja ison miehen kiiman suussani vahvana, ihanan tumman ja paksun maun.
Eikä olekin ihanaa olla herransa armoilla? Toisen ihmisen vallassa, tahdottomana, leikkikaluna? kuulen Markin äänen.
Pian Hud laukeaa suuhuni kovaan ääneen, ja häne spermaansa tulvii ulos suustani vaikka nielen kokoajan. Nuolen hänet puhtaaksi niinkuin kunnon pikku tuhmeliinin kuuluukin.
Isin pikku nukke, Hud sanoo ja nousee päältäni.
Makaan yhä shokissa kiimasta ja himokkaana nuollen suutani puhtaaksi.
Haluaako isin pikku tuhmeliini lisää?
Nyökkään Markin kysymykselle. Mielessäni vilistää tuhmia ajatuksia ja se kiihottaa minua.
Se pitää ansaita.
Mark tulee luokseni, ja tunnen hänen sormensa perseenreiälläni. Hän työntää yhden kiusoitellen sisään. Voihkaisen, ja hän vetää sen pois.
Ei vielä, hän sanoo.
Nän nipistää nännejäni, vaikeroin kivun sekaista kiimaani, ja tarjoan koko kehoani Markille.
Ota minut...
Mark nipistää minua uudelleen, ja ulvahdan.
Ota minut, ole kiltti... Isi, ole kilttiiii... anon, kun Mark kiusaa minua. Hän hyväilee minua ja hieroo kehoani, mutta ei muuta. Haluaisin häntä ja Hudin mahtavaa kalua niin.
Isiii. Ota minut.
Mark ja Hud kiusaavat minua koko yön. Olen kidutettu ja revitty kiimasta. He läpsivät minua, lyövät, tunkevat neljä jääpalaa peräaukkooni, läiskivät samaan aikaan raipalla, purevat minua. He lyövät minua niin että sattuu. Mutta nautin siitä. Kiihotun. Mitä enemmän Mark läiski minua raipalla, sitä enemmän halusin sitä. Kiljuin ja inisin, vikisin ja laukesin lukemattoman monta kertaa.
Olin heille huora. Imin heitä, nuolin itseni, annoin kehoni.