Hän sanoo sen nytkin kun hän lyö minua. Hän luo minua takamukselle, kiihotaakseen minua. Mutta minä en enää kiihotu. Minä pelkään. Mark hyväilee minua, pientä minua, sitten lyö raipalla. Takamukseni punoittaa montista iskuista. Tämä on osa arkipäiväämme. Ei enää tunteita. Herään siihen että olet päälläni kalu ojossa, ja nukahdan kipuun kun Mark nai minua takamukseen. Olen likainen, viilloilla ja mustelmilla Markin käytön jäljiltä. Makaan väsyneenä sängyllä kun Mark läiskitii minua. Vuodan verta, olen tahrainen, mutta jokin saa minut pysymään paikallani.
Tiedän että hän hyväksikäytää minua. Hän ei enää suutele minua samalla tavalla kuin ennen. Huulet eivät ole enää pehmeät vaan kovat ja ahnaat. Huulissa ei ole enää syvyyttä, vaan ne ovat kylmät ja kieli jäykkä. Kädet ovat kovakouraiset ja julmat, eikä äänei ole enää myötätuntoinen. En saa enää tuntea, vaan minun pitää suorittaa.
Vaikka hän huutaa ja lyö minua niin että pelkään, silti tarvitsen häntä. Tarvitsen häntä, jotain hänen kosketuksessaan kun hän tukistaa minua ja tunkee kaluaan suuhuni kovakouraisesti. Hän opetti minut tuntemaan, olenko hänelle velkaa?
Tiedän että hän hyväksikäytää minua. Hän ei enää suutele minua samalla tavalla kuin ennen. Huulet eivät ole enää pehmeät vaan kovat ja ahnaat. Huulissa ei ole enää syvyyttä, vaan ne ovat kylmät ja kieli jäykkä. Kädet ovat kovakouraiset ja julmat, eikä äänei ole enää myötätuntoinen. En saa enää tuntea, vaan minun pitää suorittaa.
Vaikka hän huutaa ja lyö minua niin että pelkään, silti tarvitsen häntä. Tarvitsen häntä, jotain hänen kosketuksessaan kun hän tukistaa minua ja tunkee kaluaan suuhuni kovakouraisesti. Hän opetti minut tuntemaan, olenko hänelle velkaa?
Kipu on luonnollinen osa rakkautta.
Mutta rakastanko minä?
