Paikkoja. Ihmisiä.
En kohta enää pysy mukana tässä. Liikaa paikkoja ja ihmisiä muistettavaksi. Liikaa mieleen painettavaa. Liikaa klubeja, liikaa tanssia, liikaa krapulaa, liikaa oksennusta, liikaa kontrolloitavaa. Aivan liian paljon.

Kaipaan takaisin Pariisiin. En tunne olevani kotona Englannissa. Tunnen kadut, tunnen tiet ja kaupat, mutta en ole kotona. En ole ikinä tuntenut olevani niin kotona kuin Pariisissa.
Astun taksiin, mustaan Lontoon taksiin. Mieleeni tulee viime kevät. Pariisi.
Taksikuski alkaa puhua minulle. Hän kysyy onko minulla vaimoa.
Vastaan myöntävästi, ja hän kysyy, onko hän kaunis.
Alan nauraa, ja sanon hänen kuolleen. Loppumatkan kuski on hiljaa. Tuijotan ulos ikkunasta. Valot ovat kirkkaita ja kauniita, ja leikkaavat läpi vetisen sään muodostaen kollaaseja ja spektrejä. Pidän kirkkaista valoista.
Pidän vaahtokylvyistä myös.