Coeur Brisé soitti hyvin, ja minä itkin koko konsertin ajan. Minusta tuntui kuin Marcel Marceau olisi laulanut vain minulle, yksin minulle. Ja minä itkin. Encorejen jälkeen törmään Trestiin, joka sanoi etsineensä minua. Hän kysyy haluanko tulla hänen kanssaan backstagelle. Tottakai halusin.

Marcel Marceau istui sääret ristissä sohvalla, poltellen elegantisti tupakkaa. Hän istui hiljaa, välillä nyökäten kun kymmenet ihmiset tulivat onnittelemaan häntä onnistuneesta keikasta. Minä otin vastaan kaikki ne juomat ja pillerit, mitä minulle tarjottiin, juttelin Francoisin, Coeur Brisén kitaristin kanssa, ja hän sipaisi minua poskelle. Muhinoimme hetken nurkassa, kunnes hän lähti jonnekin.
Kaikki on niin absurdia. Vasta neljännen savukkeen jälkeen hän avaa suunsa, kun haastattelija tulee paikalle. Hän puhuu taiteesta. Hänen äänensä on kaunis. Haluaisin aina kuulla sen, vaikka hän lukisi kauppalappua. Katselen hänen suutaan, kauniita huulia jotka muodostavat sanoja, kirkkaita hampaita jotka pilkottavat välillä ruusunpunaisten huulien välistä. En kuule ollenkaan mitä hän puhuu.
Tresti tulee ja nykäisee minua takin liepeestä. Hän pyytää mukaansa jatkoille, joitan bändin tyyppejä tulisi kuulemma mukaan. Lähden, katsellen yhä Marcel Marceauta. Kaikki on niin absurdia.

Koko illan ajan tanssin, join juomia joita muut tarjosivat, juomia joita varastin baaritiskiltä, söin kaikki pillerit joita minulle tarjottiin, etikettisääntöjen mukaisesti. Tanssilattialla Francois painautui minuun kiinni ja nuolaisi kaulaani. Minäkin painauduin häneen kiinni, ja tanssimme pari kappaletta. sitten hän vei minut nurkan taa, ja otin häneltä lopulta suihin.
Valomerkin jälkeen kolmelta yöllä poistumme klubilta, ja minä ja Tresti eroamme. Francois ja Julien Alexander lähtevät taksilla, ja lähdin kulkemaan yksin asuntoni suuntaan. Kadut ovat kohtalaisen tyhjät, mutta silti kuulen huutoja ja melua, kaukaista bassonjyskettä.
Valot paistavat tänä yönä kirkkaammin silmissäni kuin aiemmin. Näin hieman sumeasti, mutta oloni oli hyvä, olin onnellinen ja hymyilin, euforia velloi päässäni.
Jäykistyin, kun isot kämmenet tarrasivat lationi takaapäin kovaan otteesen.
Mitäs sinun kaltaisesi pikku-tyttönen tekee ulkona vielä tähän aikaan illasta? kysyi matala ääni takaani.
Taidat olla sellainen tuhma pikku-tyttönen, ääni jatkoi ja toinen käsi liukui takamukselleni. Sinulla on tuhman pikku-tyttösen perse. Tuhmilla pikku tytöillä on tiukka perse, joka tarvitsee opetuksen. Yritin päästä miehen lujasta otteesta, mutta hän painoi minut seinää vasten ja avasi vyötäni niin että sai vedettyä housuni alas paljastaen takamukseni. Hän läimäytti sitä kerran, ja työntyi sisääni. Kiljuin kivusta, kiljuin apua.
Älä huuda, ei kukaan sinua kuule, mies sanoi murahdustensa ja voihkinnan keskeltä naidessaan minua takaa. Itkin, niiskutin ja tyydyin kohtalooni. Mies puhutteli minua pikku-tyttöseksi, ja sanoi, että olisi mielummin nainut minua tiukkaan ja tuhmaan vittuuni kuin perseeseen, mutta ei halua saattaa minua raskaaksi.
Miehen kädet kourivat pientä kehoani, ja pakokauhu valtasi minut, kun ne saavuttivat etumukseni. Käsi pyrki haarojeni väliin, mutta pysähtyi äkisti.
Vai että oletkin sellainen pikku-tyttönen, hän sanoi. No, ei se mitään, hän jatkoi ja runkkasi minua, vaikka anelin häntä lopettamaan. Korkeintaan minuutin päästä hän laukesi ja lähti, jättäen minut kujalle.
Itkin, mutta lähdin silti nopeasti liikkeelle. Halusin päästä pois, sisälle, turvaan. Juoksin kadulla horjuen korkokengät jalassani, pyrkien koko ajan pakkomielteisesti eteenpäin, mutta vatsassani velloi, ja päässäni vippasi. Näköni sumeni, ja kirkastui, päässäni musteni välillä, ja henkeäni ahdisti. Takamukseeni sattui, ja sisäreisiäni pitkin valui vieraan miehen spermaa. Vatsaani kouristi, ja taituin eteenpäin. Tunsin jo oksennuksen pyrkivän ylös, mutta se ei tullutkaan. Horjahdin ja kaaduin maahan rähmälleni. Jalkoihini sattui. Itkin toivottomasti.
Päässäni sumeni.