Mark tyydytti minut. Täydellisesti. Hän sai minut taas tuntemaan. Rakkautta. Turvallisuutta. Läheisyyttä. Mutta myös tuskaa. Kipua ja pelkoa, lopulta kauhua. Aina kun kuulen hänen nimensä sanottavan jossain, hätkähdän, aivoissani leiskahtaa salama joka saa minut pidättämään hengitystäni.
Mark sai minut tuntemaan. Olen yhä kiitollinen hänelle siitä. Monen täysin tunnottoman vuoden jälkeen hän opetti minut tuntemaan, aivan sama mitä, kunhan edes jotain. Kun tapasimme klubilla, olin tunnoton nukke, tai melkein tunnoton. Ainoa asia jonka tunsin oli kyltymättömyys. Hamusin tyydytystä, tyydytystä, täyttä tyydytystä, mutta kyltymätön himo söi sisintäni koko ajan, päivin öin. Mark oli yksi niistä monista, jotka yrittivät tyydyttää minua. Menimme nurkan taakse, hän yritti saada minut syttymään, niinkuin kaikki edelliset, mutta en enää osannut tuntea aitoa kiimaa, halua ja himoa, objektista himoa, toisenlaista kuin se, joka piinasi minun sisintäni repien minut kahtia.
Mark kosketti minua, yrittäen saada minut tuntemaan sormiensa lämmön.
Mark suuteli minua, yrittäen saada minut tuntemaan suunsa kosteuden.
Mark painautui minua vasten, yrittäen saada minut tuntemaan kehonsa kiiman.
Mark tyydytti minua, yrittäen saada minut tuntemaan mielihyvää.
Mutta en tuntenut mitään.
Olin ontto, turta, tyhjä kuori, jonka sisältä puuttui tunne ja sydän. Hän yritti.
Olet kylmä, hän sanoi minulle lopulta. Ne olivat ainoat sanat, jotka hän sanoi minulle, ainoat tarpeelliset sanat. Ainoat jotka tarvittiin, jotta alkaisin tuntemaan. Sisälläni tuntui. Epätoivoa, surua, vihaa, inhoa, rakkautta, himoa, onnea, luottamusta, pelkoa ja pakokauhua. Päätäni alkoi särkeä, hengitykseni kiihtyi ja silmäteräni laajenivat. Tunsin suurta mielihyvää, ja samaan aikaan pahoinvointia. Kaaduin lattialle kontalleni, oksensin nopeasti ja laukesin samalla himoistani housuihini. Kellistyin lattialle likaisena.
Ei aiemmin, millään sanoilla ollut sellaista tehoa, rakkauden vannomisilla, halulla, kosketuksella, miljoonilla sanoilla, rakastajilla ja tyydyttäjillä, ei mikään ollut saanut minua tuntemaan näin nopeasti, voimakkaasti ja kaiken kerralla.
Huohotin lattialla, katsoin Markia, joka tuijotti minua.
Tule.
Mark vei minut kotiinsa, isoon asuntoon, jossa hän istutti minut tuoliin. Olin likainen oksennuksestani ja spermastani, mutta istuin silti, ja Mark tuijotti minuun pää hieman kallellaan.
Mitä tapahtui?
En aio vastata hänen kysymykseensä.
Kerro minulle.
Kun istun vieläkin hiljaa, Mark tulee viereeni,eteeni polvilleen, ja hän avaa hosujeni vetoketjun. Hän hyväilee minua, sotkee sormiensa päät spermaani. Lopulta hän nuolee ne puhtaaksi.
Alan itkeä.
Kerro.
En halua.
Mark nousi, nosti minut tuolista ja kantoi makuhuoneeseensa. Hän riisui minut, ja ohjasi minut kanssaan lakanoiden alle sänkyyn.
Hän koskettaa minua. Et halua, vai et osaa?
Makaan selälläni sängyssä, tuijotan mitään ajattelematta kattoon. Olen jo unohtanut Markin kysymyksen. Markin varpaat koskettavat jalkapohjaani.
Olet kylmä, hän sanoo.
Kouristava kipu etenee varpaistani päähän ja takaisin. Muistan. Katson Markiin.
Et sano mitään, kun sinulle puhutaan, et reagoi mitenkään, et vastaa, et pyydä, et halua. Et tunne, Mark sanoo. Et sanonut, et kysynyt mitään silloin, kun tulin selkäsi taa ja nuolaisin niskaasi klubilla. Tein sen puhtaasta kiimasta.
En halua kuunnella häntä. En halua kuulla kuinka hän kertoo illasta. Olen kylmä tunnoton ja sydämmetön eläin. Hän saa oloni epävarmaksi, vaikeaksi, minä alan tuntea hänen puhuessaan.
Halutit minua. Olit haluttanut jo koko illan. Et sanonut mitään, kun tungin käteni housuihisi. Et estellyt, mutta et näyttänyt nauttivankaan. Tuijotit vain eteenpäin, hän jaktaa.
Tunsitko sinä yhtään mitään?
Ahdistus, tunne, kieppuu päässäni, ja tuntuu rintakehässäni. Haukon henkeäni. Mark kierähtää aivan kylkeeni, ja kuljettaa kätensä rintakehäni yli. Kouristelen. Mark painaa pääsä kaulalleni, suutelee, koskettaa huulillaan keveyesti ihoani, joka värähtää, tuntee huulten pehmeyden, sileyden ja lämmön, pienen kosteuden, hienoisen kostean vanan, jonka ne jättävät, kun Mark kuljettaa niitä alas kaluaani, solisluulle, rintakehälle. Hengenahdistus pahenee, kurkkuni korisee, en kestä enää. Mark saa minut tuntemaan, kaikessa mitä hän tekee ja sanoo on liikaa tunteita, liikaa kestettäväksi, käsiteltäväksi yhdellä kertaa. En ole tottunut tähän.
Älä! Tarraan hänen käsiinsä ja kynteni uppeavat kiinteään lihaan. Huutoni kaikuu ympärillämme, ei välissämme. Mark katsoo minua lempeästi, ei peloissaan.
Hän saa minut tuntemaan hetkellisen lämmön tuulahduksen, mutta sitten kylmät väreet kulkevat selkärankaani pitkin niskaan ja saavat ihoni kananlihalle. Liika tunteita.
Mark kosketti minua, yrittäen saada minut tuntemaan sormiensa lämmön.
Mark suuteli minua, yrittäen saada minut tuntemaan suunsa kosteuden.
Mark painautui minua vasten, yrittäen saada minut tuntemaan kehonsa kiiman.
Mark tyydytti minua, yrittäen saada minut tuntemaan mielihyvää.
Mutta en tuntenut mitään.
Olin ontto, turta, tyhjä kuori, jonka sisältä puuttui tunne ja sydän. Hän yritti.
Olet kylmä, hän sanoi minulle lopulta. Ne olivat ainoat sanat, jotka hän sanoi minulle, ainoat tarpeelliset sanat. Ainoat jotka tarvittiin, jotta alkaisin tuntemaan. Sisälläni tuntui. Epätoivoa, surua, vihaa, inhoa, rakkautta, himoa, onnea, luottamusta, pelkoa ja pakokauhua. Päätäni alkoi särkeä, hengitykseni kiihtyi ja silmäteräni laajenivat. Tunsin suurta mielihyvää, ja samaan aikaan pahoinvointia. Kaaduin lattialle kontalleni, oksensin nopeasti ja laukesin samalla himoistani housuihini. Kellistyin lattialle likaisena.
Ei aiemmin, millään sanoilla ollut sellaista tehoa, rakkauden vannomisilla, halulla, kosketuksella, miljoonilla sanoilla, rakastajilla ja tyydyttäjillä, ei mikään ollut saanut minua tuntemaan näin nopeasti, voimakkaasti ja kaiken kerralla.
Huohotin lattialla, katsoin Markia, joka tuijotti minua.
Tule.
Mark vei minut kotiinsa, isoon asuntoon, jossa hän istutti minut tuoliin. Olin likainen oksennuksestani ja spermastani, mutta istuin silti, ja Mark tuijotti minuun pää hieman kallellaan.
Mitä tapahtui?
En aio vastata hänen kysymykseensä.
Kerro minulle.
Kun istun vieläkin hiljaa, Mark tulee viereeni,eteeni polvilleen, ja hän avaa hosujeni vetoketjun. Hän hyväilee minua, sotkee sormiensa päät spermaani. Lopulta hän nuolee ne puhtaaksi.
Alan itkeä.
Kerro.
En halua.
Mark nousi, nosti minut tuolista ja kantoi makuhuoneeseensa. Hän riisui minut, ja ohjasi minut kanssaan lakanoiden alle sänkyyn.
Hän koskettaa minua. Et halua, vai et osaa?
Makaan selälläni sängyssä, tuijotan mitään ajattelematta kattoon. Olen jo unohtanut Markin kysymyksen. Markin varpaat koskettavat jalkapohjaani.
Olet kylmä, hän sanoo.
Kouristava kipu etenee varpaistani päähän ja takaisin. Muistan. Katson Markiin.
Et sano mitään, kun sinulle puhutaan, et reagoi mitenkään, et vastaa, et pyydä, et halua. Et tunne, Mark sanoo. Et sanonut, et kysynyt mitään silloin, kun tulin selkäsi taa ja nuolaisin niskaasi klubilla. Tein sen puhtaasta kiimasta.
En halua kuunnella häntä. En halua kuulla kuinka hän kertoo illasta. Olen kylmä tunnoton ja sydämmetön eläin. Hän saa oloni epävarmaksi, vaikeaksi, minä alan tuntea hänen puhuessaan.
Halutit minua. Olit haluttanut jo koko illan. Et sanonut mitään, kun tungin käteni housuihisi. Et estellyt, mutta et näyttänyt nauttivankaan. Tuijotit vain eteenpäin, hän jaktaa.
Tunsitko sinä yhtään mitään?
Ahdistus, tunne, kieppuu päässäni, ja tuntuu rintakehässäni. Haukon henkeäni. Mark kierähtää aivan kylkeeni, ja kuljettaa kätensä rintakehäni yli. Kouristelen. Mark painaa pääsä kaulalleni, suutelee, koskettaa huulillaan keveyesti ihoani, joka värähtää, tuntee huulten pehmeyden, sileyden ja lämmön, pienen kosteuden, hienoisen kostean vanan, jonka ne jättävät, kun Mark kuljettaa niitä alas kaluaani, solisluulle, rintakehälle. Hengenahdistus pahenee, kurkkuni korisee, en kestä enää. Mark saa minut tuntemaan, kaikessa mitä hän tekee ja sanoo on liikaa tunteita, liikaa kestettäväksi, käsiteltäväksi yhdellä kertaa. En ole tottunut tähän.
Älä! Tarraan hänen käsiinsä ja kynteni uppeavat kiinteään lihaan. Huutoni kaikuu ympärillämme, ei välissämme. Mark katsoo minua lempeästi, ei peloissaan.
Hän saa minut tuntemaan hetkellisen lämmön tuulahduksen, mutta sitten kylmät väreet kulkevat selkärankaani pitkin niskaan ja saavat ihoni kananlihalle. Liika tunteita.
