Herään seuraavan kerran puheeseen. Olen nuoren ranskalais-englantilaisen miehen asunnossa, hän puhuu puhelimessa englantia, mutta minulle ranskaa. Hän löysi minut talonsa edestä kohmeessa pyörtyneenä, ja toi sisälle.
Heräsin hänen sohvaltaan viltin alta. Päässäni pyörii, mutta se helpottaa, kun mies tarjoaa minulle tuoretta kahvia ja tupakkaa.
Mies juo itse teetä.
Onko mitään nmeroa mihin voin soittaa? hän kysyy. Sukulaista tai ystävää?
Mietin onko. Eihän minulla ole Pariisissa ketään.
Pudistan päätäni surullisena, kun kyynel karkaa silmäkulmastani.
Eikö ketään? hän kysyy.
Alan itkeä.
Hän kumartuu ensin lähemmäs, mutta sitten nousee ja istuu vierelleni sohvalle. Hän tarjoaa minulle nenäliinan. Yritän terästäytyä, mutta itkuni vain jatkuu kun yön tapahtumat virtaavat mieleeni. Mies asettaa varovasti kätensä lepäämään polvelleeni, rauhoittaakseen minua. Säpsähdän, ja hän ottaa sen pois.
Ymmärrän, hän sanoo hiljaa. Kun eilen löysin sinut taisit juuri olla... hän aloittaa, mutta haluaa säästää minut jatkolta.
Haluaisitko sinä peseytyä? Voin laittaa sinulle lämpimän kylvyn, niin että pääset peseytymään rauhassa. Ja lämpimään.
Nyökkään hiljaa.
Haluatko vaahtoa?
Nyökkään.
Hän jätti minut kylpemään itsekseni lämpimään vaahtoon. Tuntuu ihanalta saada huuhdella liat pois. Kun nousen kylvystä ja kuivaan itseni, tunnen oloni yhä likaiseksi, vaikka olen lillunut kylvyssä niin kauan että olen rusinan näköinen. Puen vaatteeni päälle, ja yritän etsiä hänet.
Löydän hänet alakerrasta, sohvalta.
Miten voit? hän kysyy.
Kiedon käteni ympärilleni. En niin kovin hyvinkään, vastaan.
Onko sinun nälkä?
Miksi ihmeessä sinä pidät minusta näin huolta? Annat ruokaa, juomaa, kylvyn ja varmaan sängynkin. Vai haluatko sinäkin vain käyttää minua?
Hän katsoo minua ihmeissään. Minua pelottaa että hän haluaa tehdä minulle samoin kuin Mark. Ensin pitää hyvänä ja sitten hyväksikäyttää.
En. hän vastaa.
Vai olenko minä niin säälittävä että hyysäät minua? Väitätkö että teet tämän pelkää hyvyyttäsi?
Haluan auttaa sinua, hän sanoo hiljaa. Kun löysin sinut jalkakäytävältä näytit niin väärinkäytetyltä ja viattomalta. En halua että sinulle tapahtuu enää mitään pahaa.
Se ei ollut ensimmäinen kerta, sanon.
Heräsin hänen sohvaltaan viltin alta. Päässäni pyörii, mutta se helpottaa, kun mies tarjoaa minulle tuoretta kahvia ja tupakkaa.
Mies juo itse teetä.
Onko mitään nmeroa mihin voin soittaa? hän kysyy. Sukulaista tai ystävää?
Mietin onko. Eihän minulla ole Pariisissa ketään.
Pudistan päätäni surullisena, kun kyynel karkaa silmäkulmastani.
Eikö ketään? hän kysyy.
Alan itkeä.
Hän kumartuu ensin lähemmäs, mutta sitten nousee ja istuu vierelleni sohvalle. Hän tarjoaa minulle nenäliinan. Yritän terästäytyä, mutta itkuni vain jatkuu kun yön tapahtumat virtaavat mieleeni. Mies asettaa varovasti kätensä lepäämään polvelleeni, rauhoittaakseen minua. Säpsähdän, ja hän ottaa sen pois.
Ymmärrän, hän sanoo hiljaa. Kun eilen löysin sinut taisit juuri olla... hän aloittaa, mutta haluaa säästää minut jatkolta.
Haluaisitko sinä peseytyä? Voin laittaa sinulle lämpimän kylvyn, niin että pääset peseytymään rauhassa. Ja lämpimään.
Nyökkään hiljaa.
Haluatko vaahtoa?
Nyökkään.
Hän jätti minut kylpemään itsekseni lämpimään vaahtoon. Tuntuu ihanalta saada huuhdella liat pois. Kun nousen kylvystä ja kuivaan itseni, tunnen oloni yhä likaiseksi, vaikka olen lillunut kylvyssä niin kauan että olen rusinan näköinen. Puen vaatteeni päälle, ja yritän etsiä hänet.
Löydän hänet alakerrasta, sohvalta.
Miten voit? hän kysyy.
Kiedon käteni ympärilleni. En niin kovin hyvinkään, vastaan.
Onko sinun nälkä?
Miksi ihmeessä sinä pidät minusta näin huolta? Annat ruokaa, juomaa, kylvyn ja varmaan sängynkin. Vai haluatko sinäkin vain käyttää minua?
Hän katsoo minua ihmeissään. Minua pelottaa että hän haluaa tehdä minulle samoin kuin Mark. Ensin pitää hyvänä ja sitten hyväksikäyttää.
En. hän vastaa.
Vai olenko minä niin säälittävä että hyysäät minua? Väitätkö että teet tämän pelkää hyvyyttäsi?
Haluan auttaa sinua, hän sanoo hiljaa. Kun löysin sinut jalkakäytävältä näytit niin väärinkäytetyltä ja viattomalta. En halua että sinulle tapahtuu enää mitään pahaa.
Se ei ollut ensimmäinen kerta, sanon.
